Hei, taas me bodataan!
Olen aiemmin kirjoittanut useammankin jutun Nummibodareista (linkki), kun pääsin keväällä seuraamaan näytelmän harjoituksia ja lopulta ennakkoa. Nyt syksyllä Nummibodarit jatkaa ohjelmistossa, ja tokihan halusin nähdä sen uudelleen!
Näytelmän roolituksessakin on muutos; Jaakon ja Antreaksen rooleja esittää nyt syksyllä Miikka Tuominen, kun niitä ennen teki Joni Leponiemi. Muutos johtuu siitä, että Avoin liitto -näytelmää päätettiin jatkaa vielä tälle syyskaudelle, ja sitä esitetään Nummibodareitten vastakappaleena pienellä näyttämöllä - ja Joni on siinä 50% näyttelijöistä. Vaikka taitava mies onkin, Joni ei pysty kahdentumaan, joten Miikka sai nämä roolit Nummibodareista.
Miikka onkin päässyt hienosti sisään Nummibodareitten maailmaan. Teksti sopii hänelle, ja etenkin Jaakon rooliin on tullut ihan uudenlaista latausta, mikä vaikuttaisi sopivasti hämmentävän erästä toistakin roolihahmoa - vastaavaa kaipuunpilkahdusta ei keväällä näiden hahmojen välillä vielä ollut, ainakaan silloin kun minä olin katsomassa. Myös Antreaksen roolin Miikka vetää hyvin - ja näyttää yllättävän samalta kuin Joni!
On mielenkiintoista palata näin tutuksi käyneen näytelmän pariin - kun sen valmistumista siis tiiviisti keväällä seurasin. Teksti on edelleen monin paikoin hyvinkin muistissani, mutta tuttuudesta huolimatta se naurattaa ja viihdyttää edelleen. Toisaalta huomaan, että teksti on osittain myös uudistunut; sinne on ilmaantunut sinne tänne uusia heittoja, eli se on erittäin napakasti ajassa kiinni kommenteissaan. Muutakin uutta on tullut, mm. Mikko Vilkastuksen tupakointikohtaus on saanut ihan uusia sävyjä - vai sanoisinko että uusia savuja. ;) Kuitenkin muistan myös jo aiemmin pohtineeni tarinan syvempää latausta, liikuttaviakin teemoja kreisihupaisan pinnan alla.
Roolihahmot ovat toisaalta pitäneet hyvin tasonsa, toisaalta vaikuttavat edelleen virkeiltä. Hannu Lintukosken Esko on juuri niin pullisteleva, uhoava, oikeudenmukainen ja vähän reppanakin kuin pitääkin. Sauli Suonpään Mikko Vilkastus on edelleen ihan suosikkihahmoni, pilvipäisen oloinen omasta edustaan huolehtiva "surf-dude" (ei hippi, vaan glamrock!). Aloin ensin luettelemaan tähän muita hersyviä hahmoja, mutta totesin, että saisin luetella koko näyttelijäkaartin, ja pelkkä nimilista saattaa olla hieman tylsää luettavaa - joten totean kokoavasti (ja ollakseni toistamatta aiempia tekstejäni), että kaikki tekevät hyvää työtä! Kokonaisuus on esityskertojen myötä myös rentoutunut ja käynyt entistäkin jouhevammaksi.
Tämänkertainen seuralaiseni sanoi, että käy yleensä katsomassa vain lähinnä musikaaleja kaupunginteatterissa. Hänkin kuitenkin piti kovasti reikäpäisestä huumorista ja oivalluksista! Hän ihasteli (jo ensimmäisen puoliajan jälkeen!) myös sitä, että näyttelijät ottavat kontaktia yleisöön - sitä hän ei kuulema ole juurikaan kokenut. Sanoin, että Sakke (ohjaaja/käsikirjoittaja Sakari Hokkanen) tykkää "rikkoa näyttämön neljättä seinää", siis lavan ja yleisön väliä. (Mutta jos joku nyt säikähtää niin älkää peljätkö - ei yleisöstä ketään lavalle pakoteta.)
Nummibodarit ilahdutti jälleen kovasti! Aivan alussa katsomossa oli hieman hiljaista, mutta kun yleisö lämpeni ja pääsi vauhtiin näytelmän mukana, nauru rähisi ja yksittäiset kohtauksetkin saivat väliaplodeja! Sitä harvemmin kuulee muuten kuin musikaaleissa, musiikkinumeroiden jälkeen. Katsomoon olisi kyllä mahtunut reilusti enemmänkin väkeä. Silläkin uhalla, että kuulostan maksetulta mainokselta, sanon: ilahduttakaa itseänne, piristäkää syksyänne - käykää nauttimassa annos Nummibodausta! Ettei tarvitse sitten jälkeenpäin harmitella että "no olis pitäny mutku".
Näytelmän roolituksessakin on muutos; Jaakon ja Antreaksen rooleja esittää nyt syksyllä Miikka Tuominen, kun niitä ennen teki Joni Leponiemi. Muutos johtuu siitä, että Avoin liitto -näytelmää päätettiin jatkaa vielä tälle syyskaudelle, ja sitä esitetään Nummibodareitten vastakappaleena pienellä näyttämöllä - ja Joni on siinä 50% näyttelijöistä. Vaikka taitava mies onkin, Joni ei pysty kahdentumaan, joten Miikka sai nämä roolit Nummibodareista.
Miikka onkin päässyt hienosti sisään Nummibodareitten maailmaan. Teksti sopii hänelle, ja etenkin Jaakon rooliin on tullut ihan uudenlaista latausta, mikä vaikuttaisi sopivasti hämmentävän erästä toistakin roolihahmoa - vastaavaa kaipuunpilkahdusta ei keväällä näiden hahmojen välillä vielä ollut, ainakaan silloin kun minä olin katsomassa. Myös Antreaksen roolin Miikka vetää hyvin - ja näyttää yllättävän samalta kuin Joni!
 |
| Eskon enkelit - ja Antreas, kuvassa tosin Joni mutta jos väittäisin Miikaksi, tästä tuskin huomaisitte eroa. ;) Kuva: Jiri Halttunen |
On mielenkiintoista palata näin tutuksi käyneen näytelmän pariin - kun sen valmistumista siis tiiviisti keväällä seurasin. Teksti on edelleen monin paikoin hyvinkin muistissani, mutta tuttuudesta huolimatta se naurattaa ja viihdyttää edelleen. Toisaalta huomaan, että teksti on osittain myös uudistunut; sinne on ilmaantunut sinne tänne uusia heittoja, eli se on erittäin napakasti ajassa kiinni kommenteissaan. Muutakin uutta on tullut, mm. Mikko Vilkastuksen tupakointikohtaus on saanut ihan uusia sävyjä - vai sanoisinko että uusia savuja. ;) Kuitenkin muistan myös jo aiemmin pohtineeni tarinan syvempää latausta, liikuttaviakin teemoja kreisihupaisan pinnan alla.
Roolihahmot ovat toisaalta pitäneet hyvin tasonsa, toisaalta vaikuttavat edelleen virkeiltä. Hannu Lintukosken Esko on juuri niin pullisteleva, uhoava, oikeudenmukainen ja vähän reppanakin kuin pitääkin. Sauli Suonpään Mikko Vilkastus on edelleen ihan suosikkihahmoni, pilvipäisen oloinen omasta edustaan huolehtiva "surf-dude" (ei hippi, vaan glamrock!). Aloin ensin luettelemaan tähän muita hersyviä hahmoja, mutta totesin, että saisin luetella koko näyttelijäkaartin, ja pelkkä nimilista saattaa olla hieman tylsää luettavaa - joten totean kokoavasti (ja ollakseni toistamatta aiempia tekstejäni), että kaikki tekevät hyvää työtä! Kokonaisuus on esityskertojen myötä myös rentoutunut ja käynyt entistäkin jouhevammaksi.
 |
| Mikko (Sauli Suonpää) ja Esko (Hannu Lintukoski) kosioretkellä. Kuva: Jiri Halttunen |
Tämänkertainen seuralaiseni sanoi, että käy yleensä katsomassa vain lähinnä musikaaleja kaupunginteatterissa. Hänkin kuitenkin piti kovasti reikäpäisestä huumorista ja oivalluksista! Hän ihasteli (jo ensimmäisen puoliajan jälkeen!) myös sitä, että näyttelijät ottavat kontaktia yleisöön - sitä hän ei kuulema ole juurikaan kokenut. Sanoin, että Sakke (ohjaaja/käsikirjoittaja Sakari Hokkanen) tykkää "rikkoa näyttämön neljättä seinää", siis lavan ja yleisön väliä. (Mutta jos joku nyt säikähtää niin älkää peljätkö - ei yleisöstä ketään lavalle pakoteta.)
Nummibodarit ilahdutti jälleen kovasti! Aivan alussa katsomossa oli hieman hiljaista, mutta kun yleisö lämpeni ja pääsi vauhtiin näytelmän mukana, nauru rähisi ja yksittäiset kohtauksetkin saivat väliaplodeja! Sitä harvemmin kuulee muuten kuin musikaaleissa, musiikkinumeroiden jälkeen. Katsomoon olisi kyllä mahtunut reilusti enemmänkin väkeä. Silläkin uhalla, että kuulostan maksetulta mainokselta, sanon: ilahduttakaa itseänne, piristäkää syksyänne - käykää nauttimassa annos Nummibodausta! Ettei tarvitse sitten jälkeenpäin harmitella että "no olis pitäny mutku".
Kommentit
Lähetä kommentti