Eturivin kuningattaren blogi

eli kuinka lavasteet vaihtuvat Diivat-näytelmästä Ansa-musikaaliin Diivat menollaan. Kuva: Jiri Halttunen Päivänäytös päättyy. Katsojat aploodeeraavat, näyttelijät kumartavat. Katsomon valot syttyvät, yleisö alkaa valua salista ulos. Iltanäytöksessä on vuorossa eri näytelmä. Mitä näyttämöllä tapahtuu siinä välissä? Jo viimeisten katsojien vielä poistuessa salista alkaa lavasteiden takaa kuulua puuhakas poran pärinä - siellä irroitellaan liitoksia ja tukirakenteita. Pian ensimmäinen näyttämömies kirmaa lavasteovesta näyttämölle, joka on vielä tässä vaiheessa täydessä Diivojen loppukuosissa. Tarpeistonhoitaja käy keräilemässä irtaimistoa pois, ja samalla näyttämömiehet jo alkavat purkaa lavastusta. Tämä on todellista tiimityötä, jossa kaikkien täytyy tietää mitä tehdään, miten ja missä järjestyksessä. Lavalla surraa myös pieni söpö trukki, joka on oleellinen osa lavasteiden siirtelyä. Trukilla nostetaan "lasi"seinää, jotta sen alle saadaan pyörällisiä lavoja. Mi

Vuorossa on Kauas pilvet karkaavat -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Alkuperäistekstin on kirjoittanut Aki Kaurismäki, ja elokuvan pohjalta näyttämösovituksen on tehnyt ja ohjannut Jarno Kuosa. Ohjaustyö on ihailtavan luova. Esillepanossa olennaisesti ohjaajan kanssa yhteistyössä ovat olleet lavastussuunnittelija Karmo Mende sekä valosuunnittelusta ja projisoinneista vastaava Tuukka Toijanniemi. Ohjaaja kohtelee henkilöhahmojaan lämmöllä mutta paapomatta. Esityksen visuaalisuus on omaa luokkaansa; monet tapahtumat kuvataan varjokuvina, ja samalla saadaan tehtyä sujuvia siirtymiä. Näyttämökuva elää ja häilyy kuin elämä. Joskus se on levoton, joskus levollinen. Välillä kaikkialla tapahtuu jotakin, joskus kaikki tiivistyy yhteen kohtaan. Ajan kulumista kuvataan oivaltavasti toistuvalla liikkeellä, pysäytyskuvilla, valojen muutoksilla... Mutta eihän näytelmän pääpaino visuaalisuudessa ole, vaan ihmisten tarinassa - kuinka pienet ihmiset selviävä

Papin perheen ensi-ilta. Katsomo on käytännössä täynnä. Esitys alkaa; laulamme kaikki yhdessä joko Suvivirren tai uskonnottoman Suvilaulun. Ja katsomossa oikeasti lauletaan - kohdissa, joissa sanoitukset poikkeavat toisistaan, on jopa kilpalaulannan tuntua, kumpi versio kuuluu voimallisemmin. Tästä se lähtee. Koti on vielä ehjä ja perhe koossa. Kuva: Jiri Halttunen Minna Canth kirjoitti näytelmän 1800-luvulla, ja ohjaaja Sakari Hokkanen on tuonut sen nykypäivään. Teksti on alkuteokselle uskollinen muutamin muutoksin - pappi onkin naispappi (hänen puolisonsa luonnollisesti mies, kuinkas muutenkaan tällaisen papin ollessa kyseessä) ja perheen palvelija on mies. Myös loppua on muutettu. Ohjaus on näkemyksellistä, vahvaa työtä. Ote tarttuu ja pitää. Näytelmällä on monenlaista annettavaa; komediallisista hetkistä aina hyvin vahvaan, lähes ahdistavaan draamaan saakka. Henkilöhahmot on rakennettu huolella erilaisiksi, ja kuitenkin kaikkia yhdistää (tavalla tai toisella) tämä perhe,

Ensi-illan lähestyessä näytelmää aletaan jo esittää ensin pienemmille katsojajoukoille. Kauas pilvet karkaavat -näytelmän ensi-ilta on lauantaina 21.1. Sitä ennen viikolla on tavallisia harjoituksia, kolme pääharjoitusta sekä ennakkonäytös. 2. pääharjoitukseen tulee koeyleisö, ja 3. pääharjoitus on suunnattu henkilökunnalle ja omaisille. Itse olin katsomassa jo 1. pääharjoitusta. Ennen harjoituksen alkua on hetki, jolloin olen täysin yksin suuren näyttämön katsomossa. Näyttämön paloverho on alhaalla, katsomon valot himmeät, lava pimeä. Paloverhon takaa kuuluu vaimeasti haikeaa tanssimusiikkia; tiedän, että siellä soitetaan ja lauletaan livenä, ei tallenteena. Maaginen tuokio. Ehdin vaihtaa muutaman sanan ohjaaja Jarno Kuosan kanssa. Hän sanoo, että fiilis produktiosta on hyvä; harjoitukset ovat edenneet sujuvasti ja aikataulussa on pysytty mukavasti. Katsomossa on tänään vain vähäsen väkeä - viimeinen läpimeno jossa on vain jokunen penkki käytössä. Ja paikallaolijatkin ovat minua

Ennen joulua kävin katsomassa ja kuulemassa Kapun lauluklubilla monipuolista musiikkimiestä, laulaja-lauluntekijä Antti Kleemolaa. Tällä kertaa solistin ja kapun - eli Lasse Hirven - yhteissoitanta oli sikäli erityistä, että molemmat soittivat kosketinsoittimia. "Tuplakiipparit", niinkuin piireissä sanotaan! Illan solistina Antti Kleemola. Antti kertoi illan alussa, että setistä on suunnilleen puolet omia kappaleita, puolet lainattuja. Lainana kuultiin erityisesti Stevie Wonderin kappaleita. Omista kappaleistaan Antti kertoili pieniä pätkiä ja syntytarinoita. Esimerkiksi kappaleesta Ainut elämä hän sanoi pohtineensa, että vaikka ihmisillä on elämässään kaikenlaisia pienempiä ja isompia vastoinkäymisiä, niin entäpä jos tämä, juuri nyt, on kuitenkin sitä parasta aikaa. Sun puolella -kappaleen johtoajatus on lähes yhtä vanha kuin Antti itse; pikkupoikana, jos oli paha mieli, pappa otti syliin ja sanoi "Minä olen sun puolella" - ja aina se lohdutti. Antin sanoitu

Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden 2017 ensimmäinen ensi-ilta on pienellä näyttämöllä torstaina 19. tammikuuta - eli ensi viikolla - ja silloin nähdään Sakari Hokkasen ohjaama Papin perhe. Näytelmä on Minna Canthin kirjoittama, joskin ohjaaja on hieman muokannut tekstiä, ajastanut sitä nykyaikaan - sekä rukannut muutamien henkilöiden sukupuolta. Nykyään naispapit ovat jo pitkään olleet ihan tavallinen asia, kun taas Canthin aikoihin 1800-luvulla papit olivat miehiä ja piste. Pääsin seuraamaan Papin perhe -näytelmän läpimenoa, tarkemmin sanoen 2. valmistavaa harjoitusta. Paikalla on jonkin verran teatterin väkeä sekä valokuvaaja Jiri Halttunen, joka ottaa tästäkin näytelmästä eri yhteyksissä käytettävät kuvat - niitä nähdään tässäkin blogissa. Ennen varsinaisen läpimenon alkua Jiri ottaa joitakin still-kuvia. Kun läpärin on määrä alkaa, Sakke toivottaa yleisön tervetulleeksi, esittelee illan aiheen lyhyesti ja antaa vuoron lavalle; "olkaa hyvä". Näyttelijät, valo- ja ään

No niin, aiemmin julkaistu korttitunnistuskisa (linkki) on ohi. Kisa ilmeisesti kiinnosti, sillä se keräsi reilut 670 lukijaa. Mutta yhtä ilmeistä on, että homma oli aika vaikea, sillä vastaajia oli huimat kaksi - heidät molemmat toki palkitaan. Onnittelut ja kiitos osallistumisesta, Riitta ja Isabella! Välitän sähköpostiosoitteenne teatterille, sieltä otetaan sitten yhteyttä palkintojen tiimoilta. Ja sitten oikeat vastaukset: Kortti 1: Jorma Böök, Jouni Innilä, Jussi Myllymäki ja Tarmo Laitinen Kortti 2: Harri Laurikka Kortti 3: Erkki Teittinen Kortti 4: Hans Stigzelius Kortti 5: Pirkko Laakso, Sanna Majanlahti, Hanna Liinoja ja Tuula Saarinen