Kesätauko ja nostalgiaa

Jo joutui tauon aika
blogiteksti viimeinen
on kausi lopuillansa
ja uutta ootellen
voi katsauksen luoda
historiaan elämysten
se muistoja nostaa mieleen
hetkien nostalgisten

On kesä aluillansa
jää teatterin katsomo taa
myös työryhmien kansa
lomiaan odottaa
Toivon: siunaustaan suopi
tuo lämpö auringon
Taas syksyllä mieli palaa
luo kulttuurinautinnon


Teatterin esityskausi on päättynyt ja harjoituskausikin on jo hyvin lopuillaan. Näyttelijöillä ja muilla teatterin työtekijöillä alkavat ansaitut kesälomat (kenellä aiemmin, kenellä myöhemmin), joten blogikin vetäytyy kesätauolle.

Viime keväänä jännäiltiin, meneekö blogin lukukerroissa yhteensä kymppitonni rikki - ja menihän se. Tänä keväänä on 50 000 lukukertaa (siis alusta asti kaikki yhteensä) paukkunut iloisesti jo jokin aika sitten! Koska matkan varrella lienee siis tullut uusia lukijoita mukaan, ajattelin tässä vielä nostaa esiin muutamia omia suosikkitekstejäni ensimmäiseltä blogivuodelta. Polttavan ajankohtaisia nämä eivät sinänsä ole, mutta onhan muistelukin hauskaa! Kussakin tekstissä jutun nimi on linkki, joka avaa ko. julkaisun uuteen ikkunaan.

Katoava maa
Koskettava näytelmä, jonka tunnelma nousi pintaan lyyrishenkisenä tekstinä.

Kuva > 1000 sanaa (Nummibodareitten harkat)
Edelliseen verrattuna hyvin erilainen lähestymiskulma. Nummibodarit oli minulle tärkeä näytelmä siksikin, että sen harjoitusprosessia pääsin seuraamaan harvinaisen tiiviisti. Julkaisuista oma suosikkini on ehkä tämä valokuviin ja kuvateksteihin perustuva juttu. Koko Nummibodarit-juttusarja löytyy täältä (linkki) - muistakaa klikata myös "vanhemmat tekstit" jotta pääsette prosessin alkuvaiheisiin!

Antti ja Henkka - pikapaikkausta ammattitaidolla
Tähän aikaan jutut keräsivät yleensä 200-300 lukijaa, mutta tämä liki tuplasi lukukerrat. Ja olen tyytyväinen paitsi kiinnostavuuteen, myös itse tekstiin. Aiheena siis se, miten rooli paikataan kun näyttelijä sairastuu äkillisesti.

Ensemble tanssii ja soi!
Elämys, joka ei todellakaan unohdu - Jekyll&Hyden avustajaryhmän mukana lavan takana esityksen aikana. Upeita esiintyjiä ja hilpeää menoa.

Mikko Kauranen - puoli vuosisataa teatteria
Ihastuttavan Mikko Kaurasen haastatteleminen teki minusta fanin kertaheitolla.

Ruokahissi
Linkki vie koko juttusarjaan. Erittäin mieleenpainuva näytelmä, jonka intensiivinen tunnelma piti otteessaan kerta kerran jälkeen. Näihin juttuihin kuuluvat myös ensimmäinen kerta, kun pääsin seuraamaan harjoituksia, sekä haastattelu jossa näyttelijät vastaavat sekä omana itsenään että roolihahmoissaan (löydättekö muuten haastisjutun rakenteesta mitään jännää?).


Ja jos nyt olette hyvässä fiilistelymoodissa, niin siihen nälkään vielä pari linkkiä blogin ulkopuolelta:

Teatterin Flickr-tililtä (linkki) löytyy mm. kuvareportaasi Lainahöyhenissä -kulissikuvauksesta nimellä Kulissikuvaus 2014. Ja muutakin mielenkiintoista.

Teatterin YouTube-kanavalla (linkki) voi fiilistellä paitsi tulevaa, myös monia menneitä elämyksiä kuten Jekyll&Hyde, Yksi lensi yli käenpesän, Shrek, Myrskyluodon Maija, 33 variaatiota...


Nämä muistot ovat kaukaisempia, ja tietenkin myös tältä kuluneelta kaudelta on jäänyt mieleen monta helmeä - upeita, hauskoja, koskettavia esityksiä, hahmoja ja tarinoita, mielenkiintoisia haastatteluja, antoisia harjoituksia. Olen jammannut katsomossa mukana Ansan harjoituksissa, pidättänyt henkeäni Miehen (joka kieltäytyi käyttämästä hissiä) kertoessa kissanpojista, räkättänyt Jonin ja Antin (ja tietysti koko työryhmän) "diivailulle", ihmetellyt ihmeellistä Mirmajaa, ollut yhtäaikaa ahdistuksen rajamailla ja vaikuttuneen ihastuksen vallassa Papin perheen selvitellessä elämäänsä, ihaillut kauas karkaavia pilviä, tuntenut haikeutta Rutun viimeisestä roolista Täti ja minässä - nauranut, eläytynyt, liikuttunut, nauttinut hyvästä musiikista... Ja tietysti myös vierailuista ja muista kertaluontoisemmista tapahtumista.

Vaikka kesästä ei koskaan haluaisi luopua, uuden teatterikauden alkaminen on toki sitten aikanaan taas odottamisen arvoinen asia. Koettavaksi saapuu monta kiinnostavaa esitystä, ensimmäisenä Peter Pan (ensi-ilta 9.9.).

Kiitos kuluneesta kaudesta kaikille - niin teatterin työntekijöille kuin lukijoillekin. Tämä on hienoa puuhaa, ja onnekseni saan taas syksyllä jatkaa teidän kanssanne.

Hyvää kesää kaikille
toivottaa "Eturivin kuningatar" Satu!


Aina välillä (etenkin kesäisin) minä katselen ja kuvaan muutakin kuin teatteria. ;)

Kuva elokuulta 2014. Joskus kannattaa herätä ennen viittä.
Järvivesi on vielä lämmintä, ja kylmän yön jälkeen
kultainen sumu nousee pinnan ylle tanssimaan nousevan auringon kunniaksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)