Mikä-Mikä-Maan läpi kameran kera

Uijui, olen todella odottanut että pääse näkemään Peter Panin kokonaisuudessaan - ja nyt on käsillä 2. valmistava harjoitus, ja minä nakotan valppaana katsomossa! Ensi-iltaan on aikaa vajaat kaksi viikkoa.




Mainittakoon että jutun kuvat ovat tarkoituksella sikin sokin - kaikki ko. harjoituksessa kuvattuja, mutta eivät missään sen kummemmassa yhteydessä siihen tekstiin, jonka lähellä ovat.




Saapuessani paikalle salissa on hämärää, mutta löydän helposti mieluisan paikan - on mistä valita! Video- ja valosuunnittelija Tuukka Toijanniemi testailee lavan valoja, ja vilahtaa siellä Peter Panin varjokin - ilman Peteriä. Ohjaaja Hanna Kirjavainen käy neuvottelemassa Tuukan kanssa eräästä taustavideopätkästä, selittäen mitä hän haluaisi siihen lisää. Kapellimestari Lasse Hirvi on paikallaan orkesterimontun aukossa, ja kuuluu harjoittavan bändiä - siellä hiotaan lyhyissä pätkissä yksityiskohtia kuntoon.




Hanna rientää lavalle, ja käy näyttelijöiden kanssa erään kohtauksen sijainteja ja liikkeitä läpi. Osa näyttelijöistä lämmittelee ja venyttelee, toiset kertaavat iskuja, jotkut käyvät läpi viime harjoituksissa näkemääni taistelukoreografiaa. Pieni porukka kertaa Kadonneiden poikien laulua, ja sitten on soundcheckin aika. Tässä mennään läpi kappale Mikä-Mikä-Maa koko porukan ja bändin voimin - ja hienoltahan se kuulostaa!




Jo soundcheckin aikana Tuukka on tehnyt Hannan pyytämät muutokset videoon. Ammattimiehellä ei kauaa nokka tuhise! Lavalla jatkuvat ja kiihtyvät puheensorina, lämmittelyt, punnerrukset... Koreografi Kira Riikonen antaa osalle ryhmästä koreografiaohjeita.




Sitten kuuluu tuotantojärjestäjä Viivi Väisäsen kehotus: "Hei ne jotka menee ulos leikkimään vois mennä nyt!" Osa porukasta häipyy. (Ja minä mietin, miksei meillä koskaan töissä kehoteta lähtemään ulos leikkimään. Tekisi ihan hyvää kaiken toimistossa jäkittämisen lomassa.)




On hyvin mielenkiintoista nähdä esitys sellaisena kokonaisuutena kuin se nyt on. Ja ihana kuulla kaikki kappaleet! Paljon on valmista, mutta vielä on kuulema hiottavaakin. Musikaaliin sisältyy hienoja oivalluksia niin Tuovi Räisäsen suunnittelemassa puvustuksessa kuin muussakin visuaalisuudessa. Ja voihan krokotiili!! Upea toteutus, vaikuttava mutta ei liian pelottava.




Jammailen jälleen paikoillani menevämpien kappaleiden mukana. Nimenarvausooppera on suuri suosikkini, ja nyt kuulen sen ensimmäistä kertaa livenä laulajien ja bändin yhteissointina - on se muhkea! Aiemminhan olen ihastellut erikseen laulua ja erikseen soittoa, mutta kyllä kimpassa on komeinta. Ja ennen väliaikaa kuultu Kauniin kuoleman maa tuo palan kurkkuun.




Näyttelijät saavat pistää itseään likoon ihan tosissaan kaikessa fyysisyydessä aina vauhdikkaasta menosta hillitympään, tarkkaan ja hienovaraiseen ilmaisuun, samoin kuin tunteissa, laulussa... Ja  kyllä he heittäytyvätkin! Yksityiskohtia on paljon, katsottavaa monella taholla.




Toisella puoliajalla meno tiivistyy entisestään. Ja lopussa on pakahtuva olo, kylmät väreet ja yllättävä hiljaisuus. En tässä vaiheessa kerro itse esityksestä enempää - sen aika on sitten, kun musikaali on valmis suurelle yleisölle.




Harjoituksen jälkeen Hanna kehuu ja kiittää porukkaa vuolaasti. Hiomistakin on, mutta niihin palataan aamulla. Myös Kira ja lauluvalmentaja Juho Eerola sanovat sanasensa, kehuvat ja lupaavat palata yksityiskohtiin tarkemmin.




Peter Pan -musikaalin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä perjantaina 9. syyskuuta 2017. (Linkki kaupunginteatterin sivulle).




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)